Minä yritin ja epäonnistuin ja huomasin, että hyvinhän tässä kerkeää. Analyysin aukikirjoittaminenhan on vain kirsikka tuon massiivisen taustatietomöhkäleen koristeena, ja seuraava deadlinekin häämöttää vasta kahdeksan viiva kymmenen seesteisen aamurupeaman ja yhden viikon hienosäätelyn takana.
Ehkä minä kuitenkin selvisin, uskallan jo hiukan hymyillä, sillä maailma on kaunis, kun kesä sataa sisään ja tulevaisuus on ihan tuossa, omenanheiton päässä. Ennen kuin kesä kuivaa kyyneleensä, ah suothan minunkin vielä kutsua itseäni teologian kandidaatiksi?
Jottei nyt kuitenkaan aivan liian imeläksi menisi, taidan tästä proosallisesti popsaista pari voileipää ja kaikkien terveyssuositusten vastaisesti nukahtaa suoraan aterian päälle. Kollektiivinen ryhtiliike kun pakottaa löytämään itsensä Akademilta työn touhusta jo kahdeksan aikaan aamulla, ja alle kuuden tunnin yöunilla... Nojaa. En kai eläisi kovinkaan pitkään.
Rakkaudella,
Kössi
