Kerron tässä hiukan itsestäni.
Henkilönä
Nimeni on Elisa.
Olen ilmiasultani nainen, mutta perimältäni mitä ilmeisimmin puoliksi mies.
Muodollisesti olen täysi-ikäinen, henkisesti tosin jämähtänyt siihen viidentoista ikään...
Täälkotona Turussa perheeseeni kuuluu kaksi omaa uskollista koiraani, Penny ja Dolly, joiden kanssa asustelen kotoisassa, sisustukseltaan toistaiseksi keskeneräisessä mutta pikkuhiljaa edistyvässä kaksiossa Halistenkosken ja YO-kylän idyllisissä maisemissa.
Sielkotona, Hollolan päämajassani, asustelee kokoaikaisesti enää isä ja äiti, kun kaksi pikkusiskoanikin ottivat ja kasvoivat isoiksi ja itsenäisiksi koirineen ja kissoineen.
Sielkotona, Hollolan päämajassani, asustelee kokoaikaisesti enää isä ja äiti, kun kaksi pikkusiskoanikin ottivat ja kasvoivat isoiksi ja itsenäisiksi koirineen ja kissoineen.
Opiskelen syksystä 2015 alkaen teologiaa perinteikkäässä Åbo Akademissa Tuomiokirkon katveessa - kyllä, ruotsin kielellä! Omat haasteensa siinäkin. Men obs: pappia minusta ei tule, eikä opettajaakaan.
Vapaa-aikanani harrastan ratsastusta ja kaikenlaista henkevää (kuten kirjoittelua, lukemista, "valokuvausta", soittelen satunnaisesti pianoa ja välillä jopa piirustelen jotain), osallistun seurakunnan toimintaan, näen kavereita ja välillä olen vain tekemättä mitään.
Olen kristitty.
Rakastan järkyttää ihmisiä pukeutumalla...mielenkiintoisiin...vaatteisiin ja asukokonaisuuksiin. Se virkistää kummasti mieltä! Jos törmäätte jossain päin Turun seutua tyyppiin, joka muistuttaa lähinnä kävelevää mummolan sohvaa, se olen mitä luultavimmin minä. Tervehtikää toki, jos kehtaatte!
Olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan, sillä kirjoittaessa ehtii ajatella enemmän. Minä elän ajatuksista. Rakastan pohtia maailmaa ja elämää, ihmisiä ja itseäni.
Olen puolittain hyvä monissa asioissa - ja aivan surkea joissakin - mutten todella loistava missään, minkä en voi kieltää kismittävän sisäistä perfektionistiani... Haluan kaiken, mutta aikani ei riitä - niinpä teen vähän kaikkea puolella teholla. Olen miljoonista puolikkaista muodostuva kokonaisuus.
Olen puolittain hyvä monissa asioissa - ja aivan surkea joissakin - mutten todella loistava missään, minkä en voi kieltää kismittävän sisäistä perfektionistiani... Haluan kaiken, mutta aikani ei riitä - niinpä teen vähän kaikkea puolella teholla. Olen miljoonista puolikkaista muodostuva kokonaisuus.
Itseironia on lempitaiteenlajini.
Koska olen ilmeisen epänormaali tyttölapsi, enkä kuvaa itseäni, ette tule näkemään minua kuin mahdollisesti ratsastuskuvissa tai vastaavissa. Lohdutukseksenne: ette menetä mitään! Olen suvun harmaa varpunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti