Yksi vuosi

Kirjokansi Kaunokaiseni (=luonteikas läppärini) on nyt viimein saapunut huollosta. Ensimmäinen väliaikatieto, jonka siitä sain: ei saada edes käyntiin, koska tuulettimet ovat niin tukossa. Loppujen lopuksi ongelmien ytimeksi paljastui se, että käyttöjärjestelmä oli täysin sekaisin. "Mitä sä oot oikein tehnyt?" kysyi sisko minulta. Siinäpä se - en ollut tehnyt yhtään mitään! (esimerkiksi ladannut uusia päivityksiä ajallaan...)

 

Se siitä. Eipä tässä muuta kuin että minä ja Dolly olemme jälleen virallisesti vuoden vanhempia, samoin tämän blogin vuosipäivä livahti ohi viime viikolla. Elämä on jotakuinkin täydellistä pienine iloineen ja vastoinkäymisineen. Mainittakoon nyt vielä, että olen ehkä löytämässä uuden vakkariratsun Okeroisista. Jykän yllätystuonti Wilma osoittautui oikein mukavaksi, ja Suzannikin vaikutti ihan tyytyväiseltä menoon... Sormet ristissä vain, etten tuhoa taas kaikkea!