Hetki

Istuskelin järven rannalla, kun huomasin, miten yhden rantakiven takana kimalsi jokin, kuin jalokivi. Menin lähemmäs katsomaan ja upotin käteni veteen, mutten löytänyt mitään - en, vaikka kaivelin pohjamutia hyvän tovin. Pettyneenä nojauduin taapäin ja katsahdin ohimennen taivaalle. Aurinko paistoi koivunoksien lomitse suoraan silmiini. Silloin ymmärsin. Vedessä kimalteli auringon kuvajainen. Taivas hymyili, ja kuulin sen kysyväni: "Miksi etsit aarrettasi maan päältä, kun se odottaa sinua jo taivaassa?"

Miten voikaan yksi hevonen sydäntä niin koskettaa!

Menin eilisen estetunnin taas Kallella. En tajua, mikä siinä hevosessa on, mutta pidän siitä melkein yhtä paljon kuin Alexysta. Sen selässä ollessa tuntuu vain niin oikealta.

        Kalle meinasi tällä tunnilla jäädä aina tosi rankasti sisäohjaan kiinni, etenkin vasemmassa kierroksessa. Kai se oli osittain minunkin vikani, kun en oikein tiedä, miten minun pitäisi korjata tilannetta... Itse hyppääminen meni hyvin. Verryttelyssä menimme ympyrällä kavalettia. Aluksi en meinannut myödätä hypyissä riittävästi sisältä, mutta sekin korjaantui pikku hiljaa.

        Seuraavaksi tulimme kukinvuorotellen pysty-pysty-sarjan diagonaalilla vasemmassa laukassa, minkä jälkeen vaihdoimme verkkaesteeksi okserin, myöskin diagonaalilla, jonka tulimme oikeassa laukassa. Kalle meinasi alkutunnista olla hiukan hitaahko, eikä laukka tahtonut edetä tarpeeksi. Hypyt kaakki hoiti kuitenkin niin kuin sen arvolle kuuluukin.

        Pitkän verryttelyn jälkeen ei ollut aikaa tulla rataa kuin kerran, mutta se riitti minulle ja Kallelle, sillä se meni ihmeen hyvin epämääräisistä laukanvaihdoistamme huolimatta. Pitääkin ehdottaa Suzannille, että harjoittelisimme niitä vaikka koulutunnilla - minulla kun ei ole tekniikka vielä oikein hanskassa. Rataan kuului ensin pysty vinosti n. R:stä M:ään, sen jälkeen päädyn läpi ja sarja diagonaalilla, jälleen päädyn läpi ja verkkaokseri, minkä jälkeen radan poikki ja toisella pitkällä sivulla pikkutrippeli.

        Jouduimme Kallen kanssa vaihtamaan laukat ensimmäisen pystyn ja sarjan jälkeen, mutta okserilla  vaihto tuli ilmeisesti esteen päällä. Kalle laukkasi radalla paremmin kuin verkassa. Okserille jouduin ratsastamaan pari askelta eteenpäin, jotta askeleet sopisivat. Siinä vaiheessa Kalle alkoi vasta lämpenemään ja laukka rullaamaan omalla painollaan. Trippeliltä saimme jopa Suzannin kommentoimaan, että "Tosi hyvä!". Harvinaista herkkua minun kohdallani.

        Oli niin loistavaa hypätä Kallella! Kaakki itsekin nauttii esteistä. Lämmetessään Kalle alkaa kyllä helposti tulla vahvaksi edestä, vaikka se onkin parantunut tässä aikojen kuluessa. Silti minusta on kivampi, että hevonen laukkaa eteenpäin, vaikka vahvanakin kuin että se ei etenisi. Tosin oli sääli, että lopetimme niin aikaisin, kun olisi heti radan jälkeen pitänyt alkaa rauhoittua ja rentoutua kevyessä ravissa, eikä se oikein niin lyhyessä ajassa onnistunutkaan...

         Mutta on se kaakki vain niin loistava hevonen, ei voi muuta virkkaa!

Oi niitä aikoja!!

Onnellinen! Menin tämänpäiväisen estetunnin Kallella, niin pitkästä aikaa, etten edes muistanut millaista oli ratsastaa sillä. Kalle painoi paljon vähemmän kuin muistin - liekö muutos ratsastuksessani vai hevosessa. Tunti meni ihan ok, ratsastaja oli vain niin autuaana selässä, että meinasi jäädä välillä vaan matkustelemaan ja tulipahan varmaan toinen kerta elämässäni, kun onnistun saamaan Kallen ohi esteestä! Laukassa kaveri meinasi kuumua lopputuntia kohti, mutta ei se minua haitannut. Olen vain niin toivoton, kun en osaa rentouttaa jalkoja ja sen sijaan että nätisti istuisin hepan käyntiin, jään jalustimille seisomaan ja vetämään ohjista...

 

En muistanutkaan, miten kiva Kalle on. On se vaan niin hassua, miten joihinkin otuksiin vaan kiintyy ihan liikaa. Tuntui niiiiiin hyvältä olla jälleen tuon kopukan selässä!