Istuskelin järven rannalla, kun huomasin, miten yhden rantakiven takana kimalsi jokin, kuin jalokivi. Menin lähemmäs katsomaan ja upotin käteni veteen, mutten löytänyt mitään - en, vaikka kaivelin pohjamutia hyvän tovin. Pettyneenä nojauduin taapäin ja katsahdin ohimennen taivaalle. Aurinko paistoi koivunoksien lomitse suoraan silmiini. Silloin ymmärsin. Vedessä kimalteli auringon kuvajainen. Taivas hymyili, ja kuulin sen kysyväni: "Miksi etsit aarrettasi maan päältä, kun se odottaa sinua jo taivaassa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti