Onnellinen! Menin tämänpäiväisen estetunnin Kallella, niin pitkästä aikaa, etten edes muistanut millaista oli ratsastaa sillä. Kalle painoi paljon vähemmän kuin muistin - liekö muutos ratsastuksessani vai hevosessa. Tunti meni ihan ok, ratsastaja oli vain niin autuaana selässä, että meinasi jäädä välillä vaan matkustelemaan ja tulipahan varmaan toinen kerta elämässäni, kun onnistun saamaan Kallen ohi esteestä! Laukassa kaveri meinasi kuumua lopputuntia kohti, mutta ei se minua haitannut. Olen vain niin toivoton, kun en osaa rentouttaa jalkoja ja sen sijaan että nätisti istuisin hepan käyntiin, jään jalustimille seisomaan ja vetämään ohjista...
En muistanutkaan, miten kiva Kalle on. On se vaan niin hassua, miten joihinkin otuksiin vaan kiintyy ihan liikaa. Tuntui niiiiiin hyvältä olla jälleen tuon kopukan selässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti