Elämä takana, elämä edessä

Minustakin tuli ylioppilas. Sain valkolakkini ja todistukseni, rääyin eturivissä gaudeamukseni, jonka melkein muistin ulkoa. Otin vastaan kaksi satsia vieraita ja heidän tuomiaan lahjoja, ja ehdin nähdä Bondin loppuun. Sunnuntaina kävin kirkossa ja pukeuduin vielä kerran ihanaan kauniiseen mekkooni kahvitellakseni viimeisten myöhäisten vieraiden kanssa. Vielä vihaamani pakolliset kiitoskorttikuvat, joita en ole vieläkään katsonut läpi, otettiin pihalla. Oli ehkä täydellisintä ikinä!

        Nyt on siis aika lähteä toteuttamaan unelmia. Kun tietäisi, mitä unelmia - niitä on kovin vaatimaton kokoelma tällä hetkellä. Lähinnä oma kämppä Turusta, työpaikka ja auto. Siinä olisi välivuosi. Vielä pitäisi keksiä tapa jatkaa ratsastusta, sillä lopettaminen on täysin mahdoton ajatus. Ehkä tällä hetkellä eniten unelmoin seikkailusta. Lähden aivan yksin vieraille vesille, tietämättä, mitä elämä tuo tullessaan. En tahdokaan tietää. Tahdon vain ottaa lahjana jokaisen uuden yllätyksen, jokaisen kokemuksen ja jokaisen ihmisen.

        Tietenkään en halua kokonaan jättää taakse sitä elämää, mikä minulla on täällä. On niin hyvä tietää, että ystävät ja perhe täällä ovat ystäväni ja perheeni, minne ikinä menenkin. On ihanaa luottaa siihen, etten kuitenkaan ole yksin uudessa maailmassa, vaan voin aina palata kotiin. Voin ikään kuin palata taaksepäin ja turvautua entiseen, kun tuleva tuntuu liian torjuvalta. Tutusta ja turvallisesta saa voimia käydä tuntemattomia tuulia vasten.

        Miten odotankaan sitä seikkailua, joka on tuleva elämäni! Nyt kesällä, syksyn saapuessa, vuoden kuluttua... Millainen ihminen vuoden päästä katsoo taaksepäin tähän hetkeen? Mitä hän ajattelee tästä ihmisestä, joka kirjoittaa tätä blogitekstiä? Millainen on hänen elämänsä?

 

Minulla on nyt ajokorttikin, joten huomenna vihdoin, toivuttuani keuhkokuumeesta ja lakkiaisista, lunastan itselleni antamani lupauksen ja suuntaamme siskojen kanssa Jatilaan irtotunnille. Alexy-kulta on kaviokuumeessa, joten sen selkään en ainakaan pääse, mutta ehkä näen sitä vilaukselta. Sen sijaan kokeilen yhtä tallin arabeista, mikä vähän jännittää, sillä en oikein osaa tuollaisilla hienoilla hevosilla ratsastaa...