Elämä on hyvää ja kaunista

Siitä tietää, että elämä on hyvää, kun ei edes huomaa hymyilevänsä ennen kuin vastaantuleva pyöräilijä katsoo silmiin ja hymyilee takaisin.

Siitä tietää, että elämä on kaunista, kun saa istua iltaa ystävän kanssa, syödä sormipizzaa, ihmetellä yhdessä elämän järjettömyyttä, vain nauraa, käpertyä toistensa kylkeen, olla hiljaa ja tylsistyä ja muistaa jälleen, että pidämme toisistamme.

Siitä tietää, että elämä ei ole normaalia, kun faktisten tapahtumien ja muun eksistenssin välinen kuilu levittäytyy eteen kaikessa loputtomuudessaan. Entä sitten? Jos normaali on ideaalin synonyymi, eihän sitä silloin ole, ja jos ei sitä ole, miten se minuun vaikuttaa?

Niin se vain menee, että viisaankin täytyy välillä saada olla tyhmä ja avuton ilman että maailma romahtaa. Siinä piilee syvä totuus.

Rakkaudella,

Kössi