Eino Leino.

Niin se elämä taas vain liukuu jokavuotiseen heinäkuiseen juhlavuuksien triadiinsa, kun minä, Eino Leino ja blogini jälleen täytämme vuosia. Ehkä minä jonain päivänä opin päivittämään blogiani useammin kuin juuri nyt, joka tapauksessa tästä on hyvä aina aloittaa.

Jos en aina olisi myöhässä, olisin voinut syntyä Eino Leinon päivänä. Ja jos en aina olisi myöhässä, blogini olisi voinut syntyä syntymäpäivänäni. Toisin sanoen: tämä päivä voisi olla se päivä.

Onneksi ei kuitenkaan, vaikka hiukan kismittääkin, että liput syntymäpäiväni aattoiltana jo kiskotaan alas saloistaan. Onhan nyt paljon mukavampi juhlia useampana päivänä peräkkäin, kuten inhimillinen kulttuurimme jo pitkään on tehnyt tiettäväksi. Pyhä kolminaisuudenvivahde saa kaiken tuntumaan niin paljon juhlavammalta.

Täällä Saksassa kukaan ei tosin taida tietää, mikä merkittävä päivä tänään on, vaikka Eino Leino wikipedia.de:stä löydettävissä onkin. Jos vain tietäisivät, eivät varmasti sijoittaisi hektisintä koevaihetta tähän vuodenaikaan! Kököttää kammiossaan syventymässä koulukirjoihin - runon ja suven päivänä! Mikä ylitsepääsemätön paradoksi! Mikä luonnottomuuksien luonnottomuus!

Saksalainen mikä saksalainen. Toisaalta hyvin luonnollista, ettei meidän pienen Pohjolan maan suuri maailmanhistoria ehkä näillä koordinaateilla juuri merkittävämpää huomiota puoleensa vedä. Ja rehellisiä ollaksemme: en kai itsekään tietäisi, mikä ja milloin on Eino Leinon päivä, ellen olisi sattunut syntymään, milloin synnyin, enkä perustamaan tätä blogia, jonka perustin.

Eiköhän siis olisi aika pistää perinne pystyyn tämän kolmiportaisen vuosikerralta toiselle siirtymiseni kunniaksi. Miltä se voisi näyttää, en tosin vielä tiedä. Blogin päivityksestä nyt esimerkiksi on aina hyvä aloittaa.

Rakkaudella,

Kössi