Vastaus: Ei silloin nukutakaan.
Silloin valvotaan suosiolla, vaikka tiedetään hyvin, että seuraavana päivänä ei ole aivoja. Sehän siinä kai ihanaa onkin, tuo vegetatiivinen kelluminen tässä ihmismeressä, josta ei näytä löytyvän yhtäkään läsnäoloa, johon sylkäistä aivonsa hetken tarkastelua varten. Me olemme koeputkia toisillemme, mikroskooppilaseja, jotta toinen voisi tuntea itseään enemmän. Eihän se toimi kuin minun kauttani, vaan kenen kautta minä sitten olen ihminen?
Luin jostain, älä kysy mistä, että ihminen ajattelee puhumalla. Ei, taisin kuulla sen, Jordan B Petersonilta, kun tahdoin tietää, mistä kaikki puhuvat. Puhe on ajatuksen inkarnaatio, sen tie minuksi ja minun olemassaoloni. Puhe, joka saa olla. Puhe, jota ei oteta tosissaan eikä sivuuteta, vain ilman kaikkea dramatisointia, aivan, juuri siksi, vahvistetaan. Sillä jos minun olemassaoloni on draamaa, silloin en voi enää tietää, olenko oikeasti. Jos minun draamani ei ole arkipäiväistä ja latteaa, onko tässä maailmankaikkeudessa minulle paikkaa?
Maailmankaikkeudessa kyllä, ihmiskunnassa en tiedä. Ihmiskunta on yksi iso ongelmalapsi, johon on useimmiten mahdoton olla menettämättä toivoaan. Sitä suuremmalla syyllä, että itse kuulun siihen vaikken kuuluisikaan.
Rakkaudella,
Kössi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti