Elämässä kaikki tuntuu välillä menevän päällekkäin. Esimerkiksi ratsastuskisat ja seurakunnan kevätleiri. Koulurataharjoitukset ja talvisodan muistojuhlat, joihin joku onneton suostui puhumaan, vaikka vannoi koulun itsenäisyysjuhlapuheen jäävän viimeisekseen. Ja ylioppilaskirjoitukset kiristävät em. aikatauluja.
Elämä on valintoja. Vihaan valintoja. Toisaalta elämä on hulluutta. Eihän tästä muuten selviäisi ellei olisi ihan hitusen hullu. Jotenkin osaa kuitenkin luottaa siihen, että asiat kääntyvät parhain päin. Elämä vie. Miksi haraisin vastaan? Pitää vain alkaa ärsyttää niin paljon, että alkaa elää ja uskoa. Jos jää kurjuuteensa makaamaan, kaikki on turhaa.
Tiedän kyllä. Välillä vain unohdan.
Huomenna kirjoitan kohtaloni tekstin. Minua ei edes pelota - vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti