Tämä on sinun elämäsi

Oletko kuullut tarinan feenikslinnusta? Se on kaunis tarina. Niin minunkin mielestäni.

Saanko kertoa salaisuuden? Ei ole olemassa sellaista lintua. Se tarina, jonka kuulit: se kertoo sinusta.


Sinä ehkä muistat sen päivän, kun säihkyvät siipesi halkaisivat taivaan siniseen ja kultaan. Sinä olit niin kaunis, niin voimakas. Jokainen siivenveto, syöksy ja piruetti niin täydellinen - ylöspäin, vain ylöspäin sinä tavoittelit. Sinä näit taivaan kannen taakse, ja se mitä näit oli totta. Ehkä muistat vielä, miltä tuntui hengittää puhdasta ilmaa puhtaisiin keuhkoihin. Kenties sydämesi yhä toisinaan sykähtää kuin silloin, kun se ei vielä vähemmästä tiennyt. Sinä tiesit, tätä varten minut luotiin, tämä on minun elämäni.

Ehkä muistat senkin, kuinka aivan liian pian tuo elämä alkoi hiipua. Sinun voimakkaat siipesi uupuivat ja tulenkultaiset sulkasi varisivat pois. Myrskytuulet, jotka niin voitokkaasti olivat sinua tanssittaneet, runtelivat kynittyä ruumistasi, viilsivät keuhkojasi ja saivat sydämesi värisemään. Sinä olit ruma. Sinä olit lannistettu ja ymmälläsi. Auki revittynä makasit maassa ja näit, miten ihmiset kulkivat ohitse ja katsoivat, ja ne katseet ne sinut surmasivat. Mitä ne näkivät, et tiedä - sen vain, että sekin oli totta.

Hiljalleen sinä vajosit tuhkaan. Senkin ehkä muistat, miltä tuntui olla ei-kukaan siellä sakkautuvan unohduksen syleilyssä. Sinä näit maailman, joka oli sekä hyvä että paha ja kuitenkaan ei kumpaakaan, ja sinä tiesit, että se on totta. Hämärässä kokoilit kasoja tomusta, ja mietit, tältäkö näyttää kulta ja purppura - kai hieman itkitkin, sillä sinä tiesit, että siinä olivat sinun siipesi. Ehkä muistat, miten katseesi kaipasi taivaalle ja sydämesi sykähti kuin kokeillen. Kenties juuri nyt tähdenlento halkoo taivasta väräjävän sekunnin ajan kuin sinä silloin joskus.

Muistatkohan vielä, mitä varten sinut luotiin? Muistatko, minne siipesi kantoivat, mitä siellä näit?

Äkkiä kai huomaat odottavasi. Sinä odotat sitä päivää, kun puhdas ilma jälleen täyttää keuhkosi ja sinä saat leimahtaa läpi korkeuksien ja syvyyksien ja leveyksien ja tuntea tuulien sinua tanssittavan. Se on vain yksi päivä sadassa vuodessa, mutta sinä tiedät sen tulevan. Yhtä varmasti tiedät tulesi jälleen varisevan tuhkaksi, mutta sinä et pelkää enää, sillä sinä tiedät, tämä on minun elämäni. Minä tiedän, sinähän olet feenikslintu.


Saanko kertoa salaisuuden? Niin minäkin.

Rakkaudella,

Kössi