Olin tunnilla Okeroisissa. Huolimatta "tänään kestän kovaa koulua" -fiiliksestä menimmekin maastoon. Ei siinä mitään, mutta romanttinen tihkusade yllätti meidät ennen kuin ehdimme edes ulos. Saimme siis unohtaa haaveet hulmuavasta harjasta ja jytisevistä kavioniskuista karauttaessamme laukkaan pellon poikki, sillä tunnista muotoutuikin kävelylenkki sateen läpi ja kohti huikaisevaa auringonlaskua sateenkaari seuranamme ennen kuin sukelsimme lopputunniksi maneesin hämärään laukkaamaan loppulaukat.
Menin Fondilla. Minun oli kai aluksi tarkoitus mennä jälleen Lakilla, mutta liekö johtunut siitä, että fondinratsastajasiskoni Maria ei tänään ollut tunnilla tai siitä, että menimme maastoon, ratsuni oli vaihdettu.
Fondi oli ihan muksa, vaikkei oikeastaan kulkenutkaan kovin kauniisti.. Loppulenkistä se yritti hiukan kuumua ennen kuin Suzanni käski minun keventää kättä. Maneesissa laukatessa se oli hidas, ja minulla oli kovin aseeton olo ilman raippaani, jonka Suzanni takavarikoi ennen puskautumistamme. Ovikerhohuonekatsomopäädyssä jouduin paukuttamaan ihan kunnolla sisäpohkeella, että rouva suvaitsi edes asettua ja olla kaatumatta jalkaani vasten. Hetkittäin se kyllä myötäsi ravissa ja käynnissä, mutten saanut sitä oikein tasaisesti pidettyä tuntumalla. On se jännä, miten paljon teen kädelläni, vaikka mukamas pidän ne ihan paikallaan!
Semmoista tänään, ensi viikolla erilaista! Toivoisin oikein kunnollista kouluratsastusta nyt, kun olemme pitkästä aikaa päässeet maneesiin tasaiselle pohjalle ratsastamaan. Derbykentän alituiset ylä- ja alamäet ovat vielä hiukan liia haastavia hallittavia minulle kouluratsastusta ajatellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti