sunnuntai 22. syyskuuta 2013

L.A.K.I.J.S.

Eli lopusta alkaen kamalan ihana jättimäinen suolakala.
 
Kirjotin eilen hervottoman postauksen siitä, kuinka menin sekä tiistain että torstain tunnit Lakilla, mutta verkko alkoi pätkiä, joten jäljelle jäi vain ensimmäinen rivi. Nyt kerron vain pääkohdat siitä, mitä eilen kirjoitin.

Tiistain estetunti oli siitä merkittävä, että sain kuulla kohteliaisuuden Suzannin suusta: "Sä oot just oikee ratsastaja tolle hevoselle!"
        Alkutunnista oli kauheasti säätöä satulanvaihtoineen, ja verryttelimme ravissa niin, että pitkät sivut jäätiin kevyeeseen istuntaan. Sen jälkeen laukkasimme pitkälle sivulle asetettujen maapuomien yli, jotka sitten nostettiin kolmen ristikon sarjaksi. Lopuksi menimme vielä radanpoikasta: sarja, päädyn läpi ja lävistäjällä okseri sekä yksittäinen ristikko toisella pitkällä sivulla.
        Laki oli jo edellisellä tunnilla, joten se oli jo hiukan lämmennyt. Meille tuli vain yksi kielto sarjan viimeiselle ristikolle, kun minulla sattui juuri olemaan raippa väärässä kädessä. Muuten Laki tuntui jopa etenevän mukavasti radalla, vaikka kaarteemme menivätkin vähän kaahaamiseksi, kun en muistanut pitää sisäpohjetta. Nyt kun Laki hyppää jo ihan hyvin yli, voisin kai alkaa keskittyä vähän muuhunkin...

Torstaina meinasin menettää hermoni moneenkin otteeseen Lakin ison koon ja hitaiden liikkeiden vuoksi. Palokunta oli käynyt kastelemassa maneesia, joten hiekka oli ihan lälliä reunoilta ja menimme siis kaikki kuus yhdellä jättimäisellä keskiympyrällä.
        Verkkojen jälkeen (jotka laki meni kyllä kuin mikäkin kameli) meidän piti tehdä avotaivutusta ympyrällä kumpaankin suuntaan. Minun ja Lakin "taivutukset" eivät olleet taivutusta nähneetkään, hyvä kun sain sen hädin tuskin asettumaan. Alkoipahan heppa kuitenkin pikkuhiljaa myötäämään paremmin.
        Lopuksi menimme vielä kesihalkaisijaa harjoitusravissa, mikä oli tuskaa, kun ei vielä kunto kestä istua noissa isoissa liikkeissä. Kuitenkin Laki oli koko ajan parempi loppua kohden ja loppuraveissa se myötäsi ihanasti ja helposti eteenalas pitkiäkin pätkiä.

Kyllä meistä vielä tulee jotain, jos vain Suzanni suo.
       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti