Tänään minä tahdon kiittää kokkikerholaisistani, jotka ovat kaikki ihanasti omia persooniaan ja joista on tullut melkein kuin omia lapsia - ehkei nyt kuitenkaan... Olen joka tapauksessa huikean kiitollinen siitä, että juuri nuo ihmiset osuivat meidän kerhoon, vaikka tottakai välillä meno meinaa yltyä. En kyllä vaihtaisi yhtäkään heistä!
Tietystikään en olisi selvinnyt kerhokaudesta ilman ihania vetäjäkamuja, joiden kanssa on ystävyys syventynyt tässä yhteisen taipaleen aikana entisestään. Kiitos myös heistä!
Selvisimme kunnialla tästä, selviämme siis eteenkinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti