Pauliinanketale taas haastoi minut tähän, eikä minulla ollut luonnetta vastustaa. Kiitos siitä! Ja tiedän: olen myöhässä, mutta vielä on tunti aikaa.
Olen onnellinen siitä, että ulkona myrskyää ja minä saan istua sisällä. Rakastan myrskyä, sillä silloin luonto saa olla niin vapaa ja tavoittamaton. Etenkin talvinen myrsky, tuulessa pyörteilevät ja kieppuvat lumihiutaleet - se on kuin villiä tanssia, johon hengessäni tahdon yhtyä. Kun kuljen ulkona, tuntuu kuin osa minusta karkaisi kieppuvien ilmamassojen mukaan. Rakastan tuntea tuulen riuhtovan hiuksiani ja piiskaavan kasvojani. Se on niin kaunista!
Ja rakastan tulla sisälle lämpimään ja rentoutua siivoamalla huonettani. Pala palalta. Minun huoneeni on kyllä sellainen sikolätti, että niitä on harvassa. Yleensä pelkkä ajatuskin siivoamisesta lannistaa, mutta tänään huomasin, että kun aloittaa pienestä ja tekee sopivasti omaan tahtiin, se todella rentouttaa. Kunnes niskat tulevat kipeäksi.
Ja mikä parasta, olen onnistunut vastustamaan suurinta ja turmiollisinta mielihaluani, napostelua, niin hyvin, etten usko sitä itsekään!
P.S. Ajatukseni oli, että liittäisin jokaiseen Joulukalenteri-postaukseen yhden kuvan, mutta tänään ei ollut aikaa sellaiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti