Olen nyt ollut koko viime viikon oikea trueheppisforeverandaday. Tässä maistiaisia siitä, millaista se oli.
Maanantaina 22.7. menin siis Dollyn ja siskon koiran Xenan kanssa Korppariin katsomaan Annin tuntia. Oli aika sateinen päivä, ja odotellessamme Annin poimivan meidät kyytiinsä bussipysäkiltä värjöttelimme katoksen suojissa. Koirat näyttivät molemmat aika surkeilta ja sain niistä muutamia aivan loistavia otoksia, mutta koska olen laiska, en ole vielä siirtänyt niitä koneelle.
Perille päästyämme harjasin taas ensin Ribonin aika pikapikaa ja menin sitten maneesiin kuvaamaan Annin tuntia. Minun ja kameran yhteiskapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt liikkuvan kohteen sisätilakuvaamiseen, joten luovutin. Anni ratsasti ET:llä, joka oli sopivan vauhdikas - tunnilla mentiin puomiharjoituksia. Pääsipä Anni välillä harjoittelemaan muutakin kuin eteenpäinratsastusta!
Tiistaina 23.7. oli estetunti Okeroisissa. Menin taas Vinillä. Okeroisten tuntsarijoukkue oli verryttelemässä meidän tunnillamme. Ensin mentiin maapuomeja ja laskettiin askelia. Sen jälkeen mentiin kahden esteen linjaa, jonka jälkeen piti pysäyttää hevonen suoralla uralla. Minä ja Vini päästiin melkein derbykentän aidalle asti ennen kuin sain ratsuni stoppaamaan - seuraavalla kerralla pysähdyimme jo 2 m aikaisemmin!
Noiden harjoitusten jälkeen me alkeisratsastajat hyppäsimme parin verryttelyesteen jälkeen ihan pienen radan, jonka minä lahjakkaasti unohdin sitä mukaa kuin etenin. Poni pääsi hiukan kiikuttamaan ympäri kenttää, ja minä kyyrötin sitkeästi selässä. Joudun laukassa istumaan aika tiiviisti satulaan, jottei vauhti kiihdy liikaa, mistä seuraa eteen syöksähtäminen aina esteen kohdalla. Menomme ei siis ollut kovin tasaista. Oikeat, väärät ja ristilaukatkin olivat välillä vähän hukassa.
Oli poni silti oikein mukava, ja aina se jaksaa yrittää. Se melkein alkoi jo hetkittäin rentoutua käynnissä! Minulla on kuitenkin vielä paljon opittavaa, että alan ymmärtää tuota hevosta.
Keskiviikkon 24.7. oli puolestaan Okeroisten koulutuntimme, joka siirtyy vastedes maanantaiksi. Menin Lassilla. Otin (Julian suosituksesta) aseekseni ponitylpät ja 120cm:n piiskani. Ratsastimme maneesissa. Aluksi verryttelimme kaikissa askellajeissa, minkä jälkeen harjoittelimmekin lopputunnin avotaivutuksia käynnissä ja kevyessä ravissa.
Lassi oli tosi kiva vaikkakin hidas. Pääasiassa keskityinkin omaan istuntaani, enkä edes keskittynyt sen eteenpäin ratsastukseen liiaksi. Kaikkien näiden vuosien jälkeen tajusin vihdoin, miten hevosen selässä kuuluu istua. Se vain käy niin kauheasti kunnolle!
Alkuverkoissa oli vähän hakemista, mutta lopputunnista poni kulki oikein mukavasti muodossa, mitä nyt välillä kalisteli kuolaimiaan. Sain sen jopa pidentämään raviakin (normaaliin vauhtiin?)!Ensimmäinen laukannostomme kävi tyylikkäästi pukin kautta, ja laukkaympyrällä olimme liiskata Aban ja Julian seinään joutuessamme liian lähelle heitä. Muuten selvisimme oikeastaan kommelluksitta.
Kyllä minä voisin Lassilla koulukisoihin mennä, kunhan opettelisin ratsastamaan harjoitusravia...
Torstaina 25.7. en käynyt millään tallilla, mutta pyöräilin Dollyn kanssa Lahteen. En ollutkaan koskaan tajunnut, miten lyhyt matka sinne on! Takaisin kotiin tyydyimme tulemaan bussilla.
Perjantaina 26.7. menimme sitten siskojen ja Annin kanssa Jatilaan kauan odotetulle itsenäiselle vuokraustunnille. En saanut moneen yöhön unta, kun ajattelin pääseväni ehkä ratsastamaan Alexilla.
Lähdimme matkaan hilpeissä tunnelmissa. Annin navigaattoriin luottaen saavuimme paikalle jotain peräpuskareittiä takapihan kautta, mutta ajoissa kuitenkin. (Taisi jäädä viimeiseksi kerraksi, kun luotamme siihen laitteeseen...) Haimme hevoset laitumelta, laitoimme ne kuntoon ja läksimme kentälle nousemaan selkään.
Minä ratsastin tietysti Alexilla, Maria Sakella, Hanna toipilas-Roopella ja Anni Sierralla. En oikeastaan tehnyt mitään erityistä, yritin vain saada Alexia kulkemaan vähemmän kuolainta vastustaen. Ravasin ympäri kenttää ja laukkasin pääasiassa ympyröillä.
En meinannut saada ponia ollenkaan laukkaamaan kunnolla. En saanut sitä yhtään koottua vaan pöksötimme nelitahtisesti ympäri kenttää ja kaaduimme kaikki kulmat läpi. Minäkin oli selässä kuin mikäkin makarooni. Ravissa Alex meni paremmin, vaikka olisi ehkä voinut liikkua reilummin eteenpäin.
Huomasin nyt ensimmäistä kertaa itse, kuinka rankasti todella jään kiinni sisäohjaan. Heti huomasi eron, kun aloin myödätä erityisesti kulmissa sisältä. Voi kun voisi ostaa ponin ja saada kunnollista tehovalmennusta, niin kyllä alkaisi Alexkin ehkä kulkea! Loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen kultaan. Se on vain niin valloittava persoona, ja se osaa opettaa ratsastajalle asioita.
Huuhtelin tunnin jälkeen ratsuni, minkä jälkeen pistimme hevoset pois ja lähdimme kotia kohti - tällä kertaa suosiolla moottoritietä pitkin. Jäi ikävä Alexia, aika tympeää ajatella, etten ehkä näe sitä enää ennen ensi kesää.
Lauantaina 27.7. heppatyttö ei harrastanut heppailua, vaan suuntasi siskojensa kanssa Turkuun ostoksille. Rakkahin kaupunkini ei pettänyt taaskaan: sää oli kesäisen aurinkoinen ja lämmin ulkona kierrellessämme Hansa-keskusta. Ja tulihan sieltä ostettua taas kaikenlaista.
"Turku, Turku, sinä yksin vain!"
P.S. Järkytys: Okeroisten Vini on Korpparin Vikin varsa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti