Siinä se nyt on.

Yhtäkkiä en keksi mitään sanottavaa. Aloittaminen on aina niin vaikeaa. Tätä kirjoittaessani en vielä edes tiedä, miltä se näyttää julkaistuna. Siinä se nyt joka tapauksessa on: minun oma blogini. Vetää hiljaiseksi. Olen nyt siis auttamatta massaa, ja Googlen maailmanvallankumous eteni taas askeleella.
        En oikeastaan tiedä, miten blogi yleensä aloitetaan. Kaipa voisin kertoa jotain itsestäni ja tämän blogin taustoista. Olen tuore täysi-ikäinen ja ylpeästi hollolalainen koiranomistaja, joka vapaa-aikanaan heppastelee kaikenlaisten siistien sisäharrastusten ja seurakuntatoiminnan lisäksi. Saatte kyllä minusta selville kaiken tarpeellisen sitten esittelyosiosta, kunhan ehdin sellaisen kirjoitella.
        Blogi sai alkunsa innoittavista esikuvablogeista ja omasta turhamaisuudestani. Olen aina kuvitellut osaavani kirjoittaa, ja taitohan menisi aivan hukkaan, ellei koko maailma saisi tietää siitä! Selaillessani mm. kavereideni blogeja minulle tuli vastustamaton mielihalu perustaa oma, ja nyt täysi-ikäistymisen kunniaksi päätin ryhtyä tuumasta toimeen.
        Koska olen äärimmäisen päättämätön persoona, bloginikaan ei rajaudu mihinkään tiettyyn aiheeseen. Kerron vähän kaikesta sikin sokin. Elämää, kuulumisia, pohdiskelua, heppoja, koiria, vaatteita & outfitteja hurmaavaan tätityyliini, amatöörifotografiaa... Se olen minä, ottakaa tai jättäkää. Yritän kuitenkin pitää postaukset niin kompakteina kuin mahdollista, eli heppapostaus on heppapostaus ja kun pohdiskellaan syntyjä syviä, niin se tehdään kunnolla.
        Tällä hetkellä koko blogi on hiukan keskeneräinen, mutta täydennän ja muokkaan sitä kyllä, kun vain löydän aikaa ja assistentiaattia kokeneemmilta bloggaajilta. Merkulle iso kiitos - ilman häntä en nyt istuisi tässä kirjoittamassa. En ole ihmeentekijä tekniikan saralla, joten olkaa toki armahtavaisia! Tämä on vasta alku. Loppua ei tule.

Rakkaudella,

            Kössi